tiistai 18. joulukuuta 2012


Analyysi Ville Rannan sarjakuvasta-Paratiisisarja

kuva:kirjavinkit.fi

Onko tämä se oikea elämä?

            Oululainen sarjakuvataiteilija Ville Ranta (s. 1978) nousi kuuluisaksi Muhammed-kohun takia. Ranta erottuu muista sarjakuvataiteilijoita sillä, että teoksissaan hän ottaa kantaa uskonnollisiin asioihin, joita ei käsitellä julkisesti. Ranta on julkaissut muun muassa teoksia nimeltä: «Julkimot»(2003),«Kajaani»(2008),«Eräänlaisia rukouksia»(2009).Rannan teoksia on käännetty monille kielille. Teos Paratiisisarja on Rannan seitsemäs sarjakuvateos.  Teoksessa käsitellään kaikille tuttua Jumalan luomaa paratiisia, sen asukkaita ja siihen liittyviä vaikeuksia. Teos on tehty koomisella tavalla.  Teoksen kustantaja on WSOY ja se on julkaistu vuonna 2012.
Ville Ranta on saanut palkinnon «Puupäähattu» ja Suomen PENin sananvapauspalkinnon vuonna 2012.
           
            Jumalan luomassa paratiisissa asuvat Aadami ja Eeva yrittävät elää oikein tekemättä syntejä, mutta suuret houkutukset estävät sen. Jumala saa tietää, että he ovat tehneet väärin ja tuomistee heidät. Jumalan ihmiset alkavat ymmärtämään mikä on oikein ja mikä väärin, Esimerkki teoksesta: «Miksi sinä peität itsesi?»»En halua loukata sinua, herra.»»Sinä siis ymmärrät, mikä minua loukkaa.» Aadami yrittää hyvittää tekonsa olemalla tekemättä vääriä asioita. Hän ei halua menettää Eevaa. Mutta sekään ei auta. Jumala poltaa paratiisin. Aadami ja Eeva pakenevat palavasta paratiisista vapaaseen elämään. Siitä alkaa heidän elämä ilman Jumalan huolenpitoa.
           
            Teoksen päähenkilö on itse mustasukkainen Jumala, joka yrittää tehdä paratiisista paremman paikan. Hän on mustasukkainen ja vihainen, koska hänen tekemät ihmiset eivät tottele häntä. Teoksessa Jumala on kuvattu oikeana ja valoisana henkilönä.
            Aadami pohdiskeli paljon syntejään ja oli kiintynyt rakastettuunsa Eevaan. Teoksessa hänet on kuvattu Jumalan alaisena, joka tottelee mitä hänelle sanotaan. Eeva yrittää olla samanlainen kuin Aadami. Aadamin ja Eevan välinen suhde on tiivis ja he yrittävät pysyä yhdessä. Alussa heidän suhde Jumalaan oli hyvä, mutta syntien teon jälkeen välit huononivat ja Jumala alkoi kostamaan heille.

            Teoksen miljöö oli kesäisen mukava. Ympärillä oli valoa ja paljon kasveja. Miljööstä tuli mielikuva isosta rakkaustarinasta. Teoksen loppuvaiheessa miljöö oli rajumpi eikä enään niin mukava kuin aikaisemmin, Ympärillä oli autiota maata ja karua metsää.

            Tässä teoksessa tuli eniten esille rakkaus, hyvyys/pahuus toisten edessä ja Jumalan vallan käyttö. Aadamin ja Eevan rakkaus kukoisti ja he joutuivat tekemään vääriä asioita Jumalan edessä. Jumala käytti omaa valtaa kostaakseen heille. Teoksessa Jumala oli kaikkein tärkein ja ihmisten piti mukautua häneen välittämättä omista mielipiteistään.

            Teoksen piirrostekniikkaa on helppo lukea. Yhdellä sivulla on kaksi tai enemmän kuvaa. Värit ovat suurimmaksi osaksi samanlaisia jokaisessa ruudussa. Alussa oli vaaleat ja iloiset värit. Keltainen väri kuvasti valoa eli Jumalaa. Lopussa värit muuttuivat tummemiksi. Se kuvasti vihaa ja surua elämästä.  Kuolema eli pääkallo oli musta. Rakkautta kuvasti punaiset sydämet. Enkelit taas kuvastaa Jumalaa.Teoksessa on hyvin käytetty yleiskuvia, lähikuvia ja yksittäisiä kasvokuvia henkilöistä.

            Tämä teos on tehty suurimmaksi osaksi siten, että kuvat ovat etusijalla ja puhekuplat taas kuvaavat ihmisten tunteita. Teksti viittaa juuri sillä hetkellä tapahtuviin, joita kuvataan.

kuva: dniinkuindesign.blogspot.fi